Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2012

Melomassa Naarajoella

Tuntien matelu liikenneruuhkassa, viileä sää ja hyttysparvet. Suomalainen on syystä kehittänyt juhannuksen sietoon sopeutumiskeinot. Niihin kuuluvat valkeat yöt autoilun helpottamiseksi sekä sauna ja savuttavat kokot itikoiden ja vilun karkoittamiseksi. Heräsimme neljän aikoihin yöllä perjantaiaamuna välttääksemme Pääkaupunkiseudun ruuhkat. Näimme niistä vain jäljet ruokottomassa huoltoaseman vessassa. Yö oli kyllä kaunis, aurinko paistoi ja usva leijui järvien ja […]

Keskikesän opetukset

Juhannus lähestyy. Jarno lentää Australiaan, minä lähden Pieksämäelle. Koska taloudessamme on vain yksi kamera, jouduimme vaikean valinnan eteen. Saako sen mukaan Jarno, joka voisi ottaa kuvia rantahorisontista, krokotiileista ja kenguruista? Vai minä, jotta voisin kuvata välkehtivää vettä keskikesän auringonlaskussa ja ikimetsiä – tai siis sääskenpuremia ja pimeässä tärähtänyttä nokista naamaa? Kanootin kaatuessa olisi loistava tilaisuus […]

Polkien Porvooseen

Jos noin 50 kilometrin päässä on kansallismaisema ja Unescon perintökohde, siellä on lähestulkoon pakko käydä.  Pyörällä. Eihän näitä maailmanperintökohteita olekaan vielä viime aikoina koluttu. Keräsin kasaan viitisen innokasta opiskelijaa ja neljä vaihtaria, ja lähdimme aamupäivällä Itäkeskuksesta kohti Porvoota. Vaihto-opiskelijoista monella oli lainapyörä, ja osa oli pyörän satulassa ensimmäisiä kertoja. Matka taittui siis varsin leppoisaa tahtia. […]

Hvala ja hei hei!

Viimeinen päivä Kroatiassa. Joku oli kirjoittanut mustalla tussilla bussipysäkin ikkunaan lentokenttäkuljetuksen aikataulut, mutta pelasimme varman päälle ja kävimme kysymässä niitä aamulla matkatoimistosta. On kummallista, kuinka jotkut asiat toimivat yhtä hyvin tai paremmin Kroatiassa kuin Länsi-Euroopassa. Toisaalta esimerkiksi juuri julkinen tiedotus ja pienet kaupunkipuistikot ovat retuperällä. Ehkäpä jos korttelissa on korjausta kaipaavaa rakennuskantaa kolmelta vuosituhannelta, ensin […]

Kiireetöntä elämää

Teimme valinnan, että Splitissä riittää meille tarpeeksi tekemistä. Emme siis lähde enää tällä matkalla odottamaan bussia tai lauttaa lähialueiden saariin tai pikkukyliin. Päätös ei kaduttanut, sillä löysimme splittiläisten henkireiän, Marjanin kukkulan. Kuiva mäntykangas tuoksui kotoisalle, mutta jouduin karvaasti huomaamaan että pohjakasvillisuus on jotain muuta kuin puolukkavarpuja. Jotenkin minä ja Jarno aina eksymme seuraamaan polkua vielä […]

Split, splät

Aamulla ostimme torilta vihanneksia. Oi kun oli kiva syödä välillä vitamiineja. Lisäksi ostimme tyylikkäät aurinkolasit ja suuntasimme läheiselle rannalle. Uitimme itsemme suolavedessä ja söimme mansikoita ja kirsikoita.Vesi oli kirkasta ja viileää, ellen sanoisi kylmää. Silti rannalla riitti sunnuntaiaamupäivällä porukkaa. Splitin biletunnelma on hyvin erilainen verrattuna esimerkiksi Sibenikiin tai Trogiriin. En ole vielä ihan varma, osaanko […]

Takaisin Dalmatiaan

Plitvicen ravintolatarjonta oli varsin heikko, johtuen ehkä siitä että ainut iso ravintola oli vastikään palanut maan tasalle. Koska eväät olivat vähissä, päätimme ottaa aamun ensimmäisen bussin Splitiin. Kuinka ollakaan, sitä ei koskaan tullut. Kroatialaiset puistelivat päätään ja sanoivat, että tunnin päästä tulee toinen, tai sitten ei. Me otimme asian rauhallisesti ja käytimme aikaamme veikkaamalla, ketkä […]

Kaunis Kroatian keskimaa

Yöbussissa huomasimme maaston nousun korvien poksahdellessa. Keski-Kroatia on paljon vihreämpi kuin rannikko, ja metsissä kasvaa jopa kuusia ja vaahteroita. Vaellussää oli hyvä, puolipilvinen ja tuulinen, suunnatessamme kohti puistoa. Löysimme polun, joka kiersi kansallispuiston solan reunaa ensimmäinen sisäänkäynnin taakse. Plitvice on täydellinen kansallispuisto päiväksi. Ehdimme hyvin nähdä kaikki järvet ja vähän jokivarttakin. Harmoninen tunne syntyy kuitenkin […]

Linja-autossa on tunnelmaa

Kolmannen päivän ohjelma oli tiukka. Aamulla linja-autotäti yllätti kertomalla, että pääsisimme saman päivän puolella Plitvicen kansallispuistoon vain  joko kahdelta lähtevällä bussilla tai vasta yhdeksältä illalla. Jälkimmäinen linja-auto olisi perillä puoli yhdeltä yöllä, joten suunnitelma hyvin nukutuista yöunista ennen vaeltamista valuisi Sibenikin rantahiekkaan. Pähkäiltyämme aikamme päätimme silti käyttää aamupäivän Krkan kansallispuistossa, josta pääsisi bussissa kahdessakymmenessä minuutissa […]

Kuljimme kujia

Olen ensimmäistä kertaa Välimerellä. Tunsin itseni hieman kaapissa kasvaneeksi, kun koneesta noustessani kostea ja lämmin ilmasto sekä huojuvat palmut olisivat mielestäni paremmin sopineet kotikaupunkini kylpylään. Toinen paikka, joka Dalmatian rannikkomaisemasta tulee mieleen, on Islanti. Maasto on karua ja kukkulaista ja meri sininen. Täällä vain on vähän lämpimämpää ja enemmän pensaita. Ensimmäisen yön olimme Trogirissa. Löysimme […]